maanantai 6. toukokuuta 2013

Naisräpin uusi tuleminen?

Hiphopin asema yhteiskunnassa ja nuorisokulttuurissa on jälleen vahvistunut vuosi vuodelta. Linjoja on monenlaisia, ja viimeisimpänä pinnalle eniten noussut virtaus on niinsanoitusti aikasen SWAG. Cloudräpin myötä sopivasti Memphis-tyylisesti valtaviltakulttuurin ja ikuisen UG-meiningin ylistäjät ovat eksyneet samoille levyhyllyille ja päätyneet repimään samaa levyä siitä kyseisestä hyllystä.

Samaisen ilmiön myötä myös jotenkin(lopulta tai pitkästä aikaa, miten asian nyt haluaisi tai voisikaan ilmaista) myös naisten hiphop- ja rapkulttuurillinen ilmaisu on noussut pintaan. Oma osuutensa ilmiöön on tullut esimerkiksi blogikulttuurin kautta(esim. DMNDZ ta life on tuonut esille vahvaa hiphophenkistä tyyliä, ja myös vuoden muotiblogiksikin jossakin awardseissa valittu Fashion Hegemony edustaa välistä hyvinkin hiphopkultturellista suuntausta omalla twistillään) ja ihmiset ympäri maailman ovat imeneet kyseisenlaisia vaikutteita vahvasti niin pukeutumiseensa kuin muuhunkin olemukseensa. En siis esitä blogien pitäjiä mitenkään massakulttuurin edustajina ja kopioijina vaan rohkeimmathan näyttävät ensin tietä, jota toiset lähtevät helpommin seuraamaan. Räppiä muun muassa kuuntelevien nuorten naisten/tyttöjen jotka heiluvat pipot, snapbackit ja muut räppikamat niskassa on varmaankin melko suuri osa blogosfäärin annista tätä nykyä, tai sitten itse satun eksymään juuri kyseisenlaisiin blogeihin.

Sinänsä hiphopkulttuurin vahva esilletuleminen myös naisten keskuudessa on tietenkin hieno asia. Hämmentävää kylläkin on, miten oman teini-iän marginaali-ilmiö on yhtäkkiä nostanut päätään melkoisena valtavirtaisena ilmiönä. Toisaalta nykyään tyylien genrevalikoima on niin suuri, ettei yhtä suurta linjaa enää niin selkeästi ole enää olemassa. Tärkeämpänä koetaankin ehkä oman persoonan ja tyylin löytäminen tiettyjen meriittien täyttämisen sijaan joka kymmenisen vuotta sitten oli yksi päätekijöistä pukeutumisessa(tai siltä se ainakin 13-vuotiaan lökäreihin pikkupaikkakunnalla yksinään pukeutuvan tytön mielestä näytti olevan). On ollut hämmentävä ja ihana asia löytää myös samoja asioita fiilisteleviä kavereita ja ystäviä eikä olla aina vain se yksinäinen vastarannan kiiski joka puhuu räppikieltä ja hinkuu keikoille joille kukaan muu ei halua.

Toisaalta edelläkävijäksi tottunut erilainen nuori alkaa pelätä. En voisi missään nimessä jättää räppimenoja ja muita, ne ovat elämäni rakkaus ja tarkoitus. Mutta mitä tästä meiningistä oikein tulee jos räppikeikalla on kohta enemmistö naisia, vaikka esiintyjänä olisi itse Eevil Stöö tai melkein kuka tahansa? Vai onkohan se sittenkin vain hyvä että ns. asennemuijia tulee koko ajan enemmän ja enemmän eikä olo enää ole nii orpo(toisaalta jätkät on niin rentoa seuraa ettei niitten kanssa ole orpo olo, naiset on pahempia)? Ja miten ihmeessä olla persoonallinen ja räp ilman että jokainen vastaantulija keikalla näyttää melkein kopiolta itsestä? Auttakee! Tässähä iskee ikäkriisin päälle vielä identiteettikriisi.

(Viimeinen kappale sisältää asteen verran ironiaa huom. kaikki ei aina ymmärrä niin varotan jo valmiiksi :D)

Niin, asiaan liittyen, tässäkö tuleva kesähitti:

Jäi muuten häirittevästi soimaan päässä tuo. Mutta kyllä vanhempi o kovempi, ainaki vielä:


Toisaalta meren toisella puolella osataan tänäki päivänä:

3 kommenttia:

  1. Mä niin samaistun tähän tekstiin. Rakastan keikkoja ja Eevil Stöön keikat on mun henkireikä, koska Kridlokk. Mulla oli joskus vähän epävarma olo naisena koko touhusta, nykyään päinvastoin, mutta tää nykypäivänkin meno kyllä herättää epävarmuutta samalla tavalla kuin se yksinäisyyskin... Haluisin itsekkin tehä musiikkii, mut pelkään sen vastaanottoa täs räppigames.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä itelläki jarrutellu ku aika huolella syynätään jos joku muija pistää mitään pihalle :D jätkät saa rauhassa hioa taitojaan koska ne ei alottelijoina kiinnitä vielä huomiota, nainen nostetaan heti jalustalle haukuttavaksi vähintään basson foorumien toimesta. Toisaalta yks beatboxaaja sano täsä joku aika sitte meikälle että alkaa tehä vaan eikä mieti mitä muut siitä ajattelee. Ja rakkaudesta siihen musiikkiinhan sitä pitäs tehä, ei muiden hyväksynnän takia :) jotaki mitä ite koitan hokia itelleni nyt, toki tanssiminen vieny riimien kirjottelulta aikaa aika huolella. Mutta siis tosiaan, senku alkaa tekemään, tuli mitä tuli :) tekemällä oppii, ei millään muulla.

      Poista

Joo joo! Sano vaa :D