maanantai 10. syyskuuta 2012

Metsällä

Aamukuudelta tuli herätys. Seiskalta oltiin jo autossa menossa, ja pian metikössä. Tuli tosiaan tälle syksylle hommattua sellainen kapistus kuin metsästyskortti. Ja kummisetä halusi välttämättä antaa oppia metsässä kulkemiseen.



Alussa yleensä narussa kulkeva koirani oli hämillään. Se lähti jahtaamaan pois luotamme ajavaa isäni autoa, mutta otti meidät kuitenkin vartin sisään kiinni metikössä, kun alkoi hoksata pikkuhiljaa mikä suunnitelma oli. Tosin myös lintujen etsintä ei tuntunut ehkä ensin ensisijaiselta tehtävältä, pikemminkin lauman kasassa pitäminen(eli minun etsimiseni ja auttaminen takaisin kummisetäni perään tiheässä metsässä) vaikutti koiran tärkeimmältä tehtävältä. Loppuajasta koirani alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tajuta menon juonen, ja haukkua myös löytämiään lintuparvien jälkiä.



Itse en vielä tälle reissulle varautunut ampumaan tai käyttämään mitään muutakaan (vaikka sekä kummini että isäni ovat innokkaina olleet opettamassa minua metsästysseuran ampumaradallakin). Oli kuitenkin mukavaa samota metsässä, ja näin pari lentoon lähtevää lintuakin. Kummini alasampuman lisäksi. Koira olikin erityisen mielissään saatua pyyn suuhunsa, ja meinasi jopa syödä tämän mutta suostui kuitenkin luovuttamaan sen suotuisasti. Nyt jääkaapissa makaakin pyypaisti, jonka niskaan pian heitän marinaadin ja laitan huomenna päivälliseksi.



Päätös metsästyksen aloittamisesta syntyi tämän kesän marjastusreissulla. Metsässä samoaminen tuntui mukavalta ja lisäksi toivon tulevaisuudessa eläväni entistä enemmän omavaraistaloudessa(tavoitteenani on joku päivä muuttaa takaisin kotikonnuilleni, kunhan vain on aika asettua aloilleen ;D). En mitenkään siis erityisesti nauti tappamisesta, mutta en halua olla mukana tukemassa lihateollisuuden kyseenalaisia olosuhteita kasvatuksessa sekä muussa toiminnassa. En ehkä tule saamaan metsästämällä tarpeeksi lihaa talven pitimiksi, mutta ainakin jonkun verran ja jos jossain vaiheessa siirryn myös hirvenmetsästykseen, niin silloin lihoilla on hyvinkin mahdollista selvitä perheellisenäkin talven yli. Tosiaan, aion metsästää ja tappaa syödäkseni ja olla osana luonnon omaa kiertokulkua. Omavaraistaloudessa tarpeellisen proteiinimäärän saaminen pelkästä kasvisravinnosta suomen olosuhteissa voi myös olla haastavaa, joten liha on realistista pitää lisänä ruokavaliota.

Kaiken tämän lisäksi koirani tuntui rakastavan tätä hommaa(yllättäen suomenpystykorvana joka on perisuomalainen kanakoira) ja se onkin sille hyvin rodunomainen harrastus ja hyvää ja mielekästä liikuntaa. Olin suorastaan hämmästynyt sen tottelevaisuudesta ja mukana tulemisesta, ja emännän koira kuulostikin kokonaan olevan ja niinhän se onkin. Palkkioksi kaveri saikin pyyn maksan, jonka se hotkaisi mielissään suuhunsa.

Tiedän aiheen tosin olevan monille herkkä ja tunteita nostattava aihe, varsinkin aikana jolloin olemme etääntyneet täysin ruoan normaalista kiertokulusta. Syömme pihviä vaikka kammoksumme ajatusta naudan teurastamisesta sekä sikaa joka ei kykene liikkumaan karsinassaan kunnolla lihoakseen mahdollisimman paljon. Myös broileri on jalostettu kasvamaan liian nopeasti tuotannon nopeuttamiseksi. Itse haluan palata juurille, tietää mistä ruokani takuulla tulee ja lähestyä kaiken itsekasvattamista ja -metsästämistä askel askeleelta. Toivonmukaisesti joku päivä olen saavuttanut tavoitteeni ja lapsenikin saisivat nauttia puhtaasta ravinnosta jonka alkuperän oppivat tuntemaan jo pienestä pitäen.


Ja bonuksena mettäreissulta saa tietysti nauttia henkeäsalpaavista maisemista, joita on kivaa taltioida myös kameralle :)

2 kommenttia:

Joo joo! Sano vaa :D