keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kamelikameli

Tänään päivä oli hyvä. Töitä ei ollut joten sai nukkua pitkään. Edellisenä iltana oli tullut käytyä heittämässä Heinäpään pusikossa pikatreenit mainiossa seurassa jonka jälkeen pikatanssit nelifemman mielenkiintoisella tiistaiklubilla. Tai sanoisinko niitä ennemmin bileiksi, biisit olivat pääasiassa hyvinkin aikaansa jäljessä ja jotkut kappaleet eivät olleet edes kovin tanssittavia. Mutta hauskaa oli silti. Koska olen omaksunut jo työrytmin, heräsin kuitenkin kohtuuajoissa nauttimaan päivän säästä ja rauhallisesti siirryin suuren omenasäkin ja netti-TV:n pariin.






Johonkin aikaan iltapäivästä kampettakin alkoi saada päälle ja tuloksena ylläoleva olemus suuntautuneena Oulun kierrätyskeskukseen. Kyseinen laitoshan on joku aika sitten siirtynyt sekavista olosuhteistaan Toppilasta huomattavasti siistimpänä versiona Värtön kasarmialueelle. Ostoskokemus oli miellyttävä, ja mukaan tarttui tavaraa melkein kahden euron arvosta.

Saldo

Kodin korjauskirja(0,50 €) itsenäisen naisen asunnossa tuntui lähes välttämättömyydeltä. Olen rakastunut mereen(muun luonnon muassa) joten Debussyn 'La Mer' vinyylinä(0,50 €) tuntui välttämättömältä hankinnalta myös. Ja tämän päälle vaatteita saimme haalittua kaverini kanssa kasaan vaaditun yhden euron satsin(5 kipaletta tähän kirpaisevaan hintaan) joista itse kotiutin kolme. Neulepaidan alta vilahtava kauluspaita kirjavine kuoseineen ei ole sitten menossa suoraan sellaisena käyttöön(ihan niin kokeileva en taida olla). Tosin vannomatta paras... Alimmaisena kasassa r-collectionin huppari, mutta ehkä kamppeet hamassa tulevaisuudessa muutenkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa alias päälle ja sitä kautta kuvattaviksi.

Ja jos jotakuta mietityttää Kamelikamelihan viittasi hämärästi päivän asun värivalintoihin. Neronleimauksena kun kesin yhdistää kahta asteen erisävyistä ruskeaa ysärihenkisen minarini kanssa, ja pipokin siihen päälle vielä sävysävyyn! Pari hiluvitkutinta ranteeseen ja avot, eiku ulos. Ja sainpa lopulta käytettyä tuota neuletakkia tai miksi sitä nyt sanoisi... lepakkoriepua? Jotenki tuntunu liian tätimäiseltä useissa asiayhteyksissä. Nyt ei ehkä niinkään. Ja kauhuksenne/iloksenne tämän komeuden päällehän vetäsin vielä beessisävysen takin... Onneksi kaulahuivi oli sentään musta :D



Ja ihan vaan koska oon rakastunu, aattelin mainita teille asiasta. Rakastunu elämään joka kerta ku syön palasen tuota yllänäkyvää Puhdistamon suklaata. Pimeinä kaamoksen aikoina varsinkin lisää varmana energiaa ja koko keho kehrää kun palan tai kaksi pistää suuhunsa. Ja maku on niin täyteläinen, että edes kaltaiseni mässyaddikti ei kykene koko tankoa kerralla mussuttamaan. Näihin tunnelmiin, romanttista sateenropinaa kuunnellen, peace ❤
Taidekuva pimiässä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Joo joo! Sano vaa :D