keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Hiphop 4life

Yön pikkutunneilla fiilisteltyä. Porukoiden huomassa unirytmi on pyörähtänyt pyllylleen, oli jo tänään tarkotus lähtiä Ouluun, mutta sää meni niin kurjaksi ettei viittiny lähtiä ajelemaan juna-asemalle.

Mutta, räppi on meikälle yks tärkeimmistä asioista. Siitä ei vaan pääse mihinkään. Sitä fiilistelee aina, pää nyökkää ku biitti alkaa soia, ja jalat vippasemaan. Vuoden alussa toteutin myös pitkä-aikasen haaveen ja alotin hiphopin tanssimisen ihan oikeilla tanssitunneilla. Ehkä joskus(kunnon huomattavasti tästä vielä parannuttua) jatkan breikkiin, jotakin muuveja siltäkin puolelta ois hauska oppia.

Kaikki alkoi joskus vuonna 2001. Kuvaa ei siltä ajalta digitaalisessa muodossa ole. Isoveli toi räppilevyjä kotia ja se oli menoa. Viimisen silauksen teki Avaimen Punainen tiili, josta vois sanoa meikän räppihabituksen totaalisesti alkaneen.



Teini kun olin, kaikki sanat piti ottaa vakavasti niistä totaalista pohjaa ymmärtämättä ja orjallisesti olla niin true kuin mahdollisesta. Tuttua saman ikäluokan hoppipäille, se vain oli sitä aikaa. Lökärit piti olla ja tietyt merkit oli tärkeitä, toisaalta kapitalismi piti saada suohon ja valta kuului kansalle. Bling blingit oli jotakin kamalaa, karseaa ja pinnallista, ja aito true-hoppari tiesi hiphopin tarkoittavan elämäntapaa; rauhaa, rakkautta ja tasa-arvoa kaikkien erilaisten ihmisten välillä. Toisaalta aika hyviä ajatuksia teini-ikäiselle, tosin itsensä muiden yläpuolelle nostaminen jonkun aatteen siivellä ei ole milloinkaan hyväksi, mutta aika yleistähän se on siinä iässä. Ja pukeutumisenihan meni tosiaan siihen pisteeseen, jossa minua ei enää meinannut erottaa tytöksi. Kummallista kyllä, silloin ala-asteen lopussa sain oman ikäisiltäni hoppipäiltä hyvinkin imartelevia katseita.

Vuosien saatossa ajatukset pehmenivät, hoppitietoisuus laajeni, niin kotimaisessa musiikissa kuin ulkomaisessakin. Kirjoittelin ahkerasti omiakin riimejä, tosin nauhalle asti en mitään ikinä saanut. Kirjojen kannet täyttyivät graffiteista ja tageista, vaikka yksinäisenä kulttuurin edustajana pikkupaikkakunnalla en mihinkään oikeaan seiniin maalailevaan porukkaan eksynyt. Yksinäisenä sutena tyydyin paperille peinttaamiseen. Tyylikin käväisi välissä tyttömäisenä, mutta paluu lökäreihin tuli aina nopeasti eteen. Jotenkin ajattelin kyseisen vaatekappaleen osana identiteettiäni, välttämättömyydeksi jota ilman en näyttäisi siltä mitä olen enkä voisi olla mitä ajattelen.

2007, stadin vierailu Rootsien PoriJazzeilun jälkeen
Räppimakuni kehittyi vahvasti vanhaan, ja enemmänkin pehmeämpään linjaan loppupeleissä. Fiilistelen tietynlaista gangstaräppiäkin, klassikoita tietysti, mutta pääasiassa pidän pehmeämmästä soundista. Ja vaatelinjauskin muuttui ajan saatossa. Vielä täysi-ikäisenä alaosana pyörivät nuo iänikuiset lökäpöksyt,mutta lopulta naisellisuus iski, meni ylikin, ja lopulta palasi siihen mihin oikeasti tunnen kuuluvani. Eli sopivasti välimaastoon. Nykyään minua ei voi oikein millään luulla pojaksi, mutta sneakerit, pipot ja muut pienet yksityiskohdat muistuttavat aina rakastamastani kulttuurista.

Nyt pyrin löytämään itseni poikatytön ja neidin välimaastosta, usein kallistuen sopivissa määrin neidin puolelle. Sanoisin jopa, että olen lopultakin löytänyt oman itseni myös vaatteiden saralla. Ja olen oppinut ilmentämään itseäni sen kautta menemättä yli. Liekkö sekin osa aikuiseksi tulemista, vai mitä lie henkistä kasvua. Ihminenhän on parhaimmillaan silloin, kun on eniten sinut itsensä kanssa, rakastaa itseään ja muita eikä kärsi huonosta itsetunnosta. Kuin automaattisesti tähän tilaan löytänyt ihminen valitsee itselleen ne sopivimmat vaatteet, ja jokaisella on oma tyylinsä jossa tuntee itsensä kaikkein luontevimmaksi. Kavereidenkin tuskaillessa vaatteiden kanssa neuvon heitä aina valitsemaan sen asun, jossa heillä on itsevarmin olo.

Ehkä lähiaikoina alan napsia kuvia siitäkin, mitä nykyään päälleni laitan. Nyt kun tongin arkistoja niin sain vain todeta, että julkaisukelpoisia kuvia ei taida pahemmin olla :D

Joten biisit kertokoon loput:

THESE I NEVER GET BORED OF





+SOME OTHA' CLASSIC SHIT





What else can I say,

peace.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Joo joo! Sano vaa :D